Pisa 24.6.1997

Hän voi olla merimerkki elämän valtamerellä
tai jopa saari jolle rantautua
mutta purjehdittava minun on kuitenkin itse.

Sinä

Sinä teet tästä päivästä
hetken kuluttua eilisen.

Vertigo

Hänen kauneutensa on kuihtuvaa
niin kuin niiden kukkien joita hän heittelee virtaan.

Kun kysyin

Kun kysyin
rakastaako hän minua
hän sanoi
ei tiedä
ei vielä
on vain
viipyvän kosketuksen muisto

Ehkäpä vain minä voin sukeltaa niin syvälle

Ehkäpä vain minä voin sukeltaa niin syvälle
olen pahoillani sisko hyvä
tänne sinä et voi minua seurata
ole kuitenkin pelastusrenkaani
että pysyisin pinnalla
jos tosiaan sattuisin sukeltamaan
ole turvaköyteni

Luulin sinun olevan

Luulin sinun olevan
sivu elämäni kirjassa
tai pikemminkin luku.

Mutta sinä pyyhit sivut valkoisiksi
ja kun minä kirjoitan ne uudestaan
älä lue rivien välistä
ei sinne tule mitään.

Hän on

Hän on Gordionin solmu - rikkomatta pitää avata.
Hän on Tabula Rasa.
Hän on kysymys ilman vastausta.
Hän on lukko johon ei löydy avainta.
Hän on funktio ilman reaalijuurta.
Hän on A ja Ö ja kaikki siltä väliltä.

Hän on palapelin puuttuva palanen.
Hän on naisen malli.
Hän on haasteista suurin.
Hän on unelma toteutumaton.
Hän on runoilijan muusa.
Hän on Prinsessa Ruusunen.
Hän on die Verklärte Nacht.

Hän on hyvyys.
Hän on epätoivon inkarnaatio.
Hän on enkeli.
Hän on paholainen.
Hän on menneisyys.
Hän on tulevaisuus.

Hän on yön unet.
Hän on päivän unelmat.
Hän on Jumalan paras luomus.
Hän on epätoivoinen pyhiinvaellusmatka.

Hän on tekemätön teko.
Hän on sanomaton sana.
Hän on tie.
Hän on totuus.
Hän on kaikki
(tai niin ainakin luulin).