lauantai 28. elokuuta 2010

Se, mikä nimesi sitten onkaan

Pysähdy hetkeksi näiden aineettomien ajatusteni pariin;
älä vilkuile kelloon.
Ole hetki näiden ajatuksieni kanssa kahden.
Kun lähdet pois niiden luota - viivythän vielä hetken.
Poistuttuasi sytytä lyhty.

Ei meitä tehty että jäisimme toisiltamme huomioitta.
Emme me yhdessä ainakaan toisiamme huonontaisi.
Tarvitsen jonkun jota kohti kulkea.
Käsi kädessä pysyy pystyssä paremmin.
Sinun kanssasi nauraisin ja itkisin paremmin.

Tarvitsen jonkun välillä muistuttamaan
kuinka naurettava paska olen.

Haluaisin itse keskittyä palvomaan kauneutta.
Silittää perhosen siipiä ja tutkia niiden värejä.

Ajattele elämääsi tähän saakka
dogmaattisena unena
ja kunnes joku enkeli tulee
ja kuiskaa korvaasi:
tämä se on, jo puhdista korvasi

Elämä voisi olla yksinkertaista, ihanaa
Nyt ei meinaa pysyä kynä kädessä
sitä pitääkin joku muu

Tällä kertaa varon vähän, mihin verkkoni asetan

Muutos antaa elämälle kauneuden, muodon, värin

Viis siitä, mitä järkesi sanoo.
Sydämesi on kumminkin kerrankin oikeassa.

Haluaisin, että joku vetää joka aamu
peiton pois aurinkoni edestä

Minulla on sydämessäni tyhjä paikka -
vuoteeseeni et mahdu.

Hyppää jo, otan sinut vastaan!

Kuuletko nyt, miten kaunista musiikkia jo.

Seuraavassa elämässäni olen vielä paremmin valmistautunut