The only difference

The only difference between me and a sleeping man is that I do not sleep.
But then, not the only difference between me and Salvador Dali is that I am not Dali.
And then, not only difference between a sleeping giant and me is that I am no giant.
The only difference between being a giant and Dali is that
Dali was

Elämä on.

Elämä on.
Porvoon Suvisoitto.
Ulkoilmanäytäntö St.Hanshaugenilla.
Nykyaika.
Hakuaika oppisopimukseen,
Iänikuinen.
Elinkautinen.
Lepään Maarinrannalla,
Brucknerin rannattomuudessa.

Muutin Kannelmäkeen tasan 32 vuotta sitten.
Seuraavat 32 vuotta muutan sieltä pois,
loput?
Ymmärrän Bysantin surun.

Mä mistä muistan toukokuun

Lumikasat, nuo
Piilotetut, etupihalle

Pitävät talven viimeisistä muistoista kiinni
kynsillään
Minä istun Runebergin puistikossa
ja pidän kesän ensimmäisestä jäätelostä kiinni
kellastunein kynsin ja heiluvin hampain
katsellen pultsaria
joka minusta ei ihan tullut
Gaudeamus igitur!
Viimeisestä vappusimasta on niin kauan
että en voi siitä pitää kiinni edes muistojeni
vääntyneillä kynsillä
Ehdin juuri ja juuri
viimeistelemään väitöskirjani ensimmäisen luvun
ennen kuin junani saapuu Rovaniemelle.
Juna meni tyhjänä aseman ohitse
niin meni vitsikin,
kopioitu tai aito.

Mä mistä muistan huhtikuun

Ilvekset kuin veljekset
Ranuan eläinpuistossa
Veljes kuin ilves
Veräjämäen kissatalossa
Pumpulinen tunturipöllö kuin Harry Potterilla
paitsi että:
luen sudokuita ja haaveilen väitöskirjasta
neljättä peruutettua vuotta peräkkäin

Ylivieskasta saa olutta vain hotellin yökerhosta,
Rovaniemeltä kahvia vain huoltoasemalta
ja Kokkolassa ei saa uida missään

Malmgård

Istahdin Paahtimoon
yhdelle Malmgård-oluelle
katsellen ikkunasta joen jäätä
tajuten etten ole kävellyt sillä koko talvena.
Jäät ovat kävelemistä varten.
Täältä tulee funkkia,
James Brownia ilman James Brownia.

Aurinko laskee Näsinmäen taa
vieden kalterit mukanaan
Nuo pojat pienissä nahkatakeissaan ja
nuo tytöt avokaulaisissaan siemailevat
kuumaa suklaata,
James Brownie.

Tuolla suomenruotsalaisella
hiusten vapaudella
hän kamerallaan tuijottaa
kermavaahtoa

Kesäkuu

Hikisen kevään päätteeksi
hikinen olut Hadankassa
Hikisen illan päätteeksi
hikinen pano
Yliopiston apteekin ullakolla
hikisen päivän päätteeksi
hikinen olut kuistilla
hikisen työmatkan päätteeksi
hikinen terassiolut
Tallinnassa

Sen, minkä pitänyt ei edes
olla preludi
olikin keskeneräinen sinfonia
katkaistu ja minut
karkaistu

Ostin lainasanoja
på svenska
omiani odotellessa
ne olivatkin olleet liian kauan
Pohjoismaisen ministerineuvoston kassakaapissa

Mä mistä muistan elokuun

Se vei meiltä taiteen
mutta ei toisiamme
Syysflunssa, tuo kutsuttu
ei minunkaan luokseni
Vielä kertaalleen tulisi kesä ja taiteet
tämä kirja on meiltä suljettu
seuraavan mutkan takaa sinä tulet,
metsänneitoni

Mä mistä muistan kesäkuun

Eilen oli vielä lumikasojen rippeet
luistelukentän reunoilla.
Ennen kuin ehdin sopia sinne mitään
olivat kissat jo poissa.
Eilen oli vielä melkein tulevan ihmissuhteen rippeet
kentän reunoilla
elämäni on luistelua.

Kohta on juhannus
muut aloittavat kesäloman
minä odotan poikani kesäloman alkamista

Mä mistä muistan helmikuun

Oliko viime helmikuuna jouluvaloja
en muista
Oliko viime helmikuuna joulu
en muista
Oliko viime helmikuu
jo toissa helmikuussa
vai oliko
en muista
Oliko viime helmikuu

Mä mistä muistan joulukuun

Muoviruusuja hopeamaljassa.
Muovihavuja viinipullossa.
Poikani Oslossa
rakkaani Vaasassa
rakkauteni Porvoossa
Muovijoulu

Mä mistä muistan marraskuun

Äkkiä, kuin seinän takana piileskellyt lumi
Liukastelevat pyörät
Porvoon bussit, myöhästelevät
heiluvat kuin hampaani
tiellä niin uudella kuin vanhallakin
Talvi tuli salaa
Niin tuli vanhuuskin

Mä mistä muistan heinäkuun

Naisia, paljon
Itseltäni salaa
Kolmekymmentäyksi astetta, koko ajan
Itseltäni salaa
Pikkukosken rannalla
Itseltäni salaa
Talon takana
Itseltäni salaa
Pihlajasaaren kallioilla
Itseltäni salaa, muka
Pasilan kallioilla
muilta salaa
Sitten: kuuntelen kun
Kumpulan uimalan kiuaskivet viedään
Sitä tapahtuu myös Pirkkolassa

Mä mistä muistan tammikuun

Mä mistä muistan tammikuun.
Tammikuu: ostin sukkapaketin.
Bang et olufsenin kaiuttimista toinen oli rikki
kuten minäkin
Poltin pikkusikarin
saunan portailla
Kävelin joelle katsomaan
avantouimarit kuin saukot.
Söin kaksi einespitsaa kello kaksi,
samana yönä kun lämpömittari
laski miinus kahteenkymmeneenkuuteen
ja kauhusta nukahdin

Aamulla otin taksin
kohti Aleksander Kiellands plassia.
Tavarani olivat kahdessa kellarissa,
ja elämäni kahdessa laukussa.

Yleensä ainakin

Saatan olla toimihenkilö.
Ehkä olen, ehkä en.
En tiedä.
En tiedä, mikä on toimihenkilö.
Minulla taitaa olla keskuslämmitys.
Veikkaisin näin.
Asun kerrostalossa.
Niissä kai kuulemma on.
Yleensä ainakin.
Taidan olla laatujohdetussa työpaikassa,
jossa on toiminnanohjausjärjestelmä.
Tästä en voi olla kyllä ihan varma.
Oletan vain.
Niillä kaikilla on nykyään yleensä semmoiset.
Kai.
Kuulemma.
Yleensä ainakin.
En tiedä, pitääkö minun tietää
enkä pitäisikö minun tietää, tiedänkö.
Nykyaika voi olla vaikeaa.
Yleensä ainakin.
Tämän tiedän varmuudella.

Kauneus

Elämäntuska ja kuolemanpelko; kokoelma saksalaisia runoja (vapaa suomennukseni Gustav Mahlerin laulusarjan das Lied von der Erden kolmannesta laulusta "die Schönheit")

Kauneus

Tyttöset poimivat kukkia,
lootuksenkukkia rantatörmältä.
He istuvat pensaikossa keräten
helmoihinsa kukkasia ja
kiusoittelevat toisiaan.
Kultainen aurinko valaisee heidän muotonsa
heijastaen ne joen peiliin;
aurinko heijastaa heidän norjat säärensä
ja heidän kauriinsilmänsä.

Tuulenhenkäys kohottaa häveliäästi
heidän helmojaan, kuljettaen ilmojen halki
heidän tuoksunsa taian.

Nuo ihanat neitoset joenrannalla
rohkeine ratsuineen; kuinka ihania he ovatkaan!
Heidän kauneutensa loisto on kuin auringonsäteet,

houkutellen reippaita nuorukaisia
liittymään tyttöjen ja pajujen seuraan.
Yhden ratsu hirnahtaa iloisesti,
eräröi mutta heittäykse raviin.
Nurmea ja kukkia sen kaviot tallaavat,
kaataen kukat kaviouralleen.

Sen harja raivokkaasti heiluu
ja kuuma henkäys sieraimistaan puhkuu.
Kultainen aurinko valaisee neitojen muodot
heijastaen ne joen peiliin.
Neidoista kaunein kerää
kaipaavia silmäyksiä jälkeensä.
Hänen ylpeytensä on teeskentelyä vain.

Suurten silmiensä vilkahduksessa,
lämpimien vilkaisujensa tuhmuudessa,
hänen sydämensä huutaa hänen peräänsä.

Syksyn yksinäinen

Elämäntuska ja kuolemanpelko; kokoelma saksalaisia runoja (vapaa suomennukseni Gustav Mahlerin laulusarjan das Lied von der Erden toisesta laulusta "die Einsame im Herbst". Alkuteksti Tchang-Tsi)

Sininen syysusva järven yllä;
jäätyneinä seisovat korret;
ehkä artisti heitti unihiekkaa
hennoille kukille.

Poissa on kukkien makea tuoksu;
hyinen tuuli niitä taivuttaa,
pian ajelehtivat lakastuneiden lootuskukkien
kultaiset terälehdet virrassa.

Raskas on sydämeni.
Lamppuni pienoinen on sammunut;
Se minut nukkumaan ajaa.
Ihana leposijani, anna minulle rauha!
Tulen syliisi, virkistä minut!

Kauan yksinäisyyttäni itken.
Liian pitkä on syksy sydämessäin.
Paistatko enää koskaan,
rakkauden aurinko,
kuivaatko katkerat kyyneleet?

Kevään juopunut

Elämäntuska ja kuolemanpelko; kokoelma saksalaisia runoja (vapaa suomennukseni Gustav Mahlerin laulusarjan das Lied von der Erden ensimmäisestä laulusta "der Trunkene im Frühling")

Kevään juopunut

Jos elämä on unta vain,
miksi pitää raataa ja kärsiä?
Juon kunnes mittani on täysi
koko pitkän, katkeransuloisen päivän!

Kun enää voi juoda
kun ruumis ja henki ovat tyydytetyt
raahustan ovelleni
ja nukun kuin lapsi.

Ja mitä kuulenkaan kun herään?
Puussa laulaa lintunen.
Onko jo kevät, kysyn siltä;
se näyttää uniolennolta.

Lintu visertää: kevät! Kevät
on tullut; se tuli yöllä!
Kuuntelin sitä tarkkaavaisesti;
lintu lauloi ja nauroi!

Täytän jälleen lasini
ja juon Pohjanmaan kautta,
laulan kunnes taivaalle nousee kuu.

Kun enää jaksa laulaa,
vaivun taas uneen.
Mitä minä oikein keväällä tekisin?
Taidan pysyä juoppona!

Aisankannattajan laulu

(vapaa suomennus Richard Dehmelin runosta Verklärte Nacht)

Metsässä, autiossa ja kolkossa, käy kaksi ihmistä;
luovat he katseensa kuuhun joka on heidän seuranaan;
se vaeltaa tammipuiden yli;
ei pilveäkään taivaalla mutta oksat synkeät jakavat sen osiin.
Yössä kiirii naisen ääni, joka sanoo:

Kannan lasta, joka ei ole sinun.
Rinnallasi synnissä kuljen;
pahasti itseni olen liannut;
en enää ma uskonut onneen.
Silti halusin uskoa että elämällä olisi tarkoitus;
se olisi äidin onni ja taakka;
olin kyllin julkea
antautuakseni toisen syleilyyn
joka sai minut värisemään.
Siunasinkin itseäni moisesta julkeudesta.
Elämä sai kuitenkin hyvityksensä;
tapasinhan sinut.

Raskaat ovat naisen askeleet;
hän katsahtaa taivaalle;
kuu on yhäti siellä;
sen valoon hukkuu katsantonsa raskas.

Hän kuulee miehen äänen, joka sanoo:
Älköön lapsi jota kannat
olkoon sinulle taakka
Katso kuinka kirkkaasti linnunrata loistaa!
Se kietoo valoonsa kaiken.
Kellumme hyisessä meressä, sinä ja minä;
Silti ruumiinlämpösi tavoittaa sinut ja minun sinut;
lämpömme kirkastaa lapsen, jota kannat
toiselle miehelle;
se on oleva minun!
Olet tuonut valon elämääni
olet tehnyt minustakin lapsen.

Mies kietoo kätensä naisen lanteille
heidän henkensä ilma suutelee heitä yössä kun he
käyvät kohti kirkastettua yötä;
taivas vain kattona.

Michael Perukangas 31.5.1998

Joulu

On joulu.
Kutsuit vieraita.
Teet suursiivouksen.
Mummon vill ha köttbullar me'
Anders från Labbo vill ha sin cystofix me'
Ehkä olisikin parasta aloittaa suursiivous omasta itsestään?
Tervetuloa!

Laskuvirhe

Joskus antaa laskuvirhe oikean tuloksen.
Elämä on epäterveellistä. Joka elää, kuolee.
Muutamien ajatukset ovat niin matalia etteivät yllä edes heidän päihinsä asti.
Keulakuvat ovat tavallisesti puuta.