Saatan olla toimihenkilö.
Ehkä olen, ehkä en.
En tiedä.
En tiedä, mikä on toimihenkilö.
Minulla taitaa olla keskuslämmitys.
Veikkaisin näin.
Asun kerrostalossa.
Niissä kai kuulemma on.
Yleensä ainakin.
Taidan olla laatujohdetussa työpaikassa,
jossa on toiminnanohjausjärjestelmä.
Tästä en voi olla kyllä ihan varma.
Oletan vain.
Niillä kaikilla on nykyään yleensä semmoiset.
Kai.
Kuulemma.
Yleensä ainakin.
En tiedä, pitääkö minun tietää
enkä pitäisikö minun tietää, tiedänkö.
Nykyaika voi olla vaikeaa.
Yleensä ainakin.
Tämän tiedän varmuudella.
tiistai 4. lokakuuta 2011
maanantai 19. syyskuuta 2011
Kauneus
Elämäntuska ja kuolemanpelko; kokoelma saksalaisia runoja (vapaa suomennukseni Gustav Mahlerin laulusarjan das Lied von der Erden kolmannesta laulusta "die Schönheit")
Kauneus
Tyttöset poimivat kukkia,
lootuksenkukkia rantatörmältä.
He istuvat pensaikossa keräten
helmoihinsa kukkasia ja
kiusoittelevat toisiaan.
Kultainen aurinko valaisee heidän muotonsa
heijastaen ne joen peiliin;
aurinko heijastaa heidän norjat säärensä
ja heidän kauriinsilmänsä.
Tuulenhenkäys kohottaa häveliäästi
heidän helmojaan, kuljettaen ilmojen halki
heidän tuoksunsa taian.
Nuo ihanat neitoset joenrannalla
rohkeine ratsuineen; kuinka ihania he ovatkaan!
Heidän kauneutensa loisto on kuin auringonsäteet,
houkutellen reippaita nuorukaisia
liittymään tyttöjen ja pajujen seuraan.
Yhden ratsu hirnahtaa iloisesti,
eräröi mutta heittäykse raviin.
Nurmea ja kukkia sen kaviot tallaavat,
kaataen kukat kaviouralleen.
Sen harja raivokkaasti heiluu
ja kuuma henkäys sieraimistaan puhkuu.
Kultainen aurinko valaisee neitojen muodot
heijastaen ne joen peiliin.
Neidoista kaunein kerää
kaipaavia silmäyksiä jälkeensä.
Hänen ylpeytensä on teeskentelyä vain.
Suurten silmiensä vilkahduksessa,
lämpimien vilkaisujensa tuhmuudessa,
hänen sydämensä huutaa hänen peräänsä.
Kauneus
Tyttöset poimivat kukkia,
lootuksenkukkia rantatörmältä.
He istuvat pensaikossa keräten
helmoihinsa kukkasia ja
kiusoittelevat toisiaan.
Kultainen aurinko valaisee heidän muotonsa
heijastaen ne joen peiliin;
aurinko heijastaa heidän norjat säärensä
ja heidän kauriinsilmänsä.
Tuulenhenkäys kohottaa häveliäästi
heidän helmojaan, kuljettaen ilmojen halki
heidän tuoksunsa taian.
Nuo ihanat neitoset joenrannalla
rohkeine ratsuineen; kuinka ihania he ovatkaan!
Heidän kauneutensa loisto on kuin auringonsäteet,
houkutellen reippaita nuorukaisia
liittymään tyttöjen ja pajujen seuraan.
Yhden ratsu hirnahtaa iloisesti,
eräröi mutta heittäykse raviin.
Nurmea ja kukkia sen kaviot tallaavat,
kaataen kukat kaviouralleen.
Sen harja raivokkaasti heiluu
ja kuuma henkäys sieraimistaan puhkuu.
Kultainen aurinko valaisee neitojen muodot
heijastaen ne joen peiliin.
Neidoista kaunein kerää
kaipaavia silmäyksiä jälkeensä.
Hänen ylpeytensä on teeskentelyä vain.
Suurten silmiensä vilkahduksessa,
lämpimien vilkaisujensa tuhmuudessa,
hänen sydämensä huutaa hänen peräänsä.
Syksyn yksinäinen
Elämäntuska ja kuolemanpelko; kokoelma saksalaisia runoja (vapaa suomennukseni Gustav Mahlerin laulusarjan das Lied von der Erden toisesta laulusta "die Einsame im Herbst". Alkuteksti Tchang-Tsi)
Sininen syysusva järven yllä;
jäätyneinä seisovat korret;
ehkä artisti heitti unihiekkaa
hennoille kukille.
Poissa on kukkien makea tuoksu;
hyinen tuuli niitä taivuttaa,
pian ajelehtivat lakastuneiden lootuskukkien
kultaiset terälehdet virrassa.
Raskas on sydämeni.
Lamppuni pienoinen on sammunut;
Se minut nukkumaan ajaa.
Ihana leposijani, anna minulle rauha!
Tulen syliisi, virkistä minut!
Kauan yksinäisyyttäni itken.
Liian pitkä on syksy sydämessäin.
Paistatko enää koskaan,
rakkauden aurinko,
kuivaatko katkerat kyyneleet?
Sininen syysusva järven yllä;
jäätyneinä seisovat korret;
ehkä artisti heitti unihiekkaa
hennoille kukille.
Poissa on kukkien makea tuoksu;
hyinen tuuli niitä taivuttaa,
pian ajelehtivat lakastuneiden lootuskukkien
kultaiset terälehdet virrassa.
Raskas on sydämeni.
Lamppuni pienoinen on sammunut;
Se minut nukkumaan ajaa.
Ihana leposijani, anna minulle rauha!
Tulen syliisi, virkistä minut!
Kauan yksinäisyyttäni itken.
Liian pitkä on syksy sydämessäin.
Paistatko enää koskaan,
rakkauden aurinko,
kuivaatko katkerat kyyneleet?
Kevään juopunut
Elämäntuska ja kuolemanpelko; kokoelma saksalaisia runoja (vapaa suomennukseni Gustav Mahlerin laulusarjan das Lied von der Erden ensimmäisestä laulusta "der Trunkene im Frühling")
Kevään juopunut
Jos elämä on unta vain,
miksi pitää raataa ja kärsiä?
Juon kunnes mittani on täysi
koko pitkän, katkeransuloisen päivän!
Kun enää voi juoda
kun ruumis ja henki ovat tyydytetyt
raahustan ovelleni
ja nukun kuin lapsi.
Ja mitä kuulenkaan kun herään?
Puussa laulaa lintunen.
Onko jo kevät, kysyn siltä;
se näyttää uniolennolta.
Lintu visertää: kevät! Kevät
on tullut; se tuli yöllä!
Kuuntelin sitä tarkkaavaisesti;
lintu lauloi ja nauroi!
Täytän jälleen lasini
ja juon Pohjanmaan kautta,
laulan kunnes taivaalle nousee kuu.
Kun enää jaksa laulaa,
vaivun taas uneen.
Mitä minä oikein keväällä tekisin?
Taidan pysyä juoppona!
Kevään juopunut
Jos elämä on unta vain,
miksi pitää raataa ja kärsiä?
Juon kunnes mittani on täysi
koko pitkän, katkeransuloisen päivän!
Kun enää voi juoda
kun ruumis ja henki ovat tyydytetyt
raahustan ovelleni
ja nukun kuin lapsi.
Ja mitä kuulenkaan kun herään?
Puussa laulaa lintunen.
Onko jo kevät, kysyn siltä;
se näyttää uniolennolta.
Lintu visertää: kevät! Kevät
on tullut; se tuli yöllä!
Kuuntelin sitä tarkkaavaisesti;
lintu lauloi ja nauroi!
Täytän jälleen lasini
ja juon Pohjanmaan kautta,
laulan kunnes taivaalle nousee kuu.
Kun enää jaksa laulaa,
vaivun taas uneen.
Mitä minä oikein keväällä tekisin?
Taidan pysyä juoppona!
Aisankannattajan laulu
(vapaa suomennus Richard Dehmelin runosta Verklärte Nacht)
Metsässä, autiossa ja kolkossa, käy kaksi ihmistä;
luovat he katseensa kuuhun joka on heidän seuranaan;
se vaeltaa tammipuiden yli;
ei pilveäkään taivaalla mutta oksat synkeät jakavat sen osiin.
Yössä kiirii naisen ääni, joka sanoo:
Kannan lasta, joka ei ole sinun.
Rinnallasi synnissä kuljen;
pahasti itseni olen liannut;
en enää ma uskonut onneen.
Silti halusin uskoa että elämällä olisi tarkoitus;
se olisi äidin onni ja taakka;
olin kyllin julkea
antautuakseni toisen syleilyyn
joka sai minut värisemään.
Siunasinkin itseäni moisesta julkeudesta.
Elämä sai kuitenkin hyvityksensä;
tapasinhan sinut.
Raskaat ovat naisen askeleet;
hän katsahtaa taivaalle;
kuu on yhäti siellä;
sen valoon hukkuu katsantonsa raskas.
Hän kuulee miehen äänen, joka sanoo:
Älköön lapsi jota kannat
olkoon sinulle taakka
Katso kuinka kirkkaasti linnunrata loistaa!
Se kietoo valoonsa kaiken.
Kellumme hyisessä meressä, sinä ja minä;
Silti ruumiinlämpösi tavoittaa sinut ja minun sinut;
lämpömme kirkastaa lapsen, jota kannat
toiselle miehelle;
se on oleva minun!
Olet tuonut valon elämääni
olet tehnyt minustakin lapsen.
Mies kietoo kätensä naisen lanteille
heidän henkensä ilma suutelee heitä yössä kun he
käyvät kohti kirkastettua yötä;
taivas vain kattona.
Michael Perukangas 31.5.1998
Metsässä, autiossa ja kolkossa, käy kaksi ihmistä;
luovat he katseensa kuuhun joka on heidän seuranaan;
se vaeltaa tammipuiden yli;
ei pilveäkään taivaalla mutta oksat synkeät jakavat sen osiin.
Yössä kiirii naisen ääni, joka sanoo:
Kannan lasta, joka ei ole sinun.
Rinnallasi synnissä kuljen;
pahasti itseni olen liannut;
en enää ma uskonut onneen.
Silti halusin uskoa että elämällä olisi tarkoitus;
se olisi äidin onni ja taakka;
olin kyllin julkea
antautuakseni toisen syleilyyn
joka sai minut värisemään.
Siunasinkin itseäni moisesta julkeudesta.
Elämä sai kuitenkin hyvityksensä;
tapasinhan sinut.
Raskaat ovat naisen askeleet;
hän katsahtaa taivaalle;
kuu on yhäti siellä;
sen valoon hukkuu katsantonsa raskas.
Hän kuulee miehen äänen, joka sanoo:
Älköön lapsi jota kannat
olkoon sinulle taakka
Katso kuinka kirkkaasti linnunrata loistaa!
Se kietoo valoonsa kaiken.
Kellumme hyisessä meressä, sinä ja minä;
Silti ruumiinlämpösi tavoittaa sinut ja minun sinut;
lämpömme kirkastaa lapsen, jota kannat
toiselle miehelle;
se on oleva minun!
Olet tuonut valon elämääni
olet tehnyt minustakin lapsen.
Mies kietoo kätensä naisen lanteille
heidän henkensä ilma suutelee heitä yössä kun he
käyvät kohti kirkastettua yötä;
taivas vain kattona.
Michael Perukangas 31.5.1998
lauantai 10. syyskuuta 2011
Joulu
On joulu.
Kutsuit vieraita.
Teet suursiivouksen.
Mummon vill ha köttbullar me'
Anders från Labbo vill ha sin cystofix me'
Ehkä olisikin parasta aloittaa suursiivous omasta itsestään?
Tervetuloa!
Kutsuit vieraita.
Teet suursiivouksen.
Mummon vill ha köttbullar me'
Anders från Labbo vill ha sin cystofix me'
Ehkä olisikin parasta aloittaa suursiivous omasta itsestään?
Tervetuloa!
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Laskuvirhe
Joskus antaa laskuvirhe oikean tuloksen.
Elämä on epäterveellistä. Joka elää, kuolee.
Muutamien ajatukset ovat niin matalia etteivät yllä edes heidän päihinsä asti.
Keulakuvat ovat tavallisesti puuta.
Elämä on epäterveellistä. Joka elää, kuolee.
Muutamien ajatukset ovat niin matalia etteivät yllä edes heidän päihinsä asti.
Keulakuvat ovat tavallisesti puuta.
torstai 14. huhtikuuta 2011
Tyoton
Olen työtön.
Oleon työteon
Edelleeon kolmeon kuukaudeon jälkeon.
En ole tehoton
Saatikka työhaluton
En ole myöskaan työkyvyton
Vaikka moni luulee että olen saamaton.
En ole lahjaton:
Monta asiaa, joita osaan, on.
En ole myöskään oppimaton:
Vielä kun vaan joku keksis seon.
En ole kelvoton, korkeintaan kelpaamaton.
En kuitenkaan ole hyodyton tai toimeton mutta aika rahaton.
En ole myöskään toivoton, mutta välillä neuvoton.
Mutta ei sitteon.
Oleon työteon
Edelleeon kolmeon kuukaudeon jälkeon.
En ole tehoton
Saatikka työhaluton
En ole myöskaan työkyvyton
Vaikka moni luulee että olen saamaton.
En ole lahjaton:
Monta asiaa, joita osaan, on.
En ole myöskään oppimaton:
Vielä kun vaan joku keksis seon.
En ole kelvoton, korkeintaan kelpaamaton.
En kuitenkaan ole hyodyton tai toimeton mutta aika rahaton.
En ole myöskään toivoton, mutta välillä neuvoton.
Mutta ei sitteon.
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
Ehkä tämä on vähän ylityöstetty
Ihmisellä on joskus oikeus kadota.
Kadonneen papereita ei saa tutkia.
Hymy aukeaa - pikkuhiljaa.
Alan olla kunnossa.
Pääsisipä edes alkuun.
Viulu soittaa minun kaipuuni säveltä.
Puoli vuotta sitten hän nukkui rauhallisesti pois.
Kadonneen papereita ei saa tutkia.
Hymy aukeaa - pikkuhiljaa.
Alan olla kunnossa.
Pääsisipä edes alkuun.
Viulu soittaa minun kaipuuni säveltä.
Puoli vuotta sitten hän nukkui rauhallisesti pois.
26.6.1997 Pisa
Vielä eilen ajattelin että saattaisivat
puolen tunnin poissaolot ratkaista tilanteen -
nyt pitää amputoida koko varvas.
puolen tunnin poissaolot ratkaista tilanteen -
nyt pitää amputoida koko varvas.
Tiedemiehet
Tiedemiehiltä voi kysyä.
Kyllä he tietävät.
Mutta heiltä ei kannata kysellä.
Eivät he ymmärrä.
Kyllä he tietävät.
Mutta heiltä ei kannata kysellä.
Eivät he ymmärrä.
Todenpuhujat
Tulee vaikeat ajat, jos ryhdymme puhumaan totta.
Vielä vaikeampaa tulee,
jos olemmekin puhuneet totta koko ajan.
Vielä vaikeampaa tulee,
jos olemmekin puhuneet totta koko ajan.
Keväällä
Keväällä kukat nousevat ojanpientareille,
kollikissat mouruavat ikkunoilla,
lisääntymisvietti ilman lisääntymistä
on ottanut minussa vallan.
kollikissat mouruavat ikkunoilla,
lisääntymisvietti ilman lisääntymistä
on ottanut minussa vallan.
Messiaan äiti
Mutta jos hänet onkin varattu
synnyttämään uusi Messias:
hänet on varattu vain yleville tarkoitusperille.
Se totisesti selittäisi kaiken.
synnyttämään uusi Messias:
hänet on varattu vain yleville tarkoitusperille.
Se totisesti selittäisi kaiken.
Ovi
Jos ovi sulkeutuu edessäsi,
kokeile ensin avainta,
sitten mene pois ja yritä uudestaan.
Sitten vasta yritä toista ovea.
kokeile ensin avainta,
sitten mene pois ja yritä uudestaan.
Sitten vasta yritä toista ovea.
Hyvyys
Se hyvyys joka asustaa hänessä
odottaa vain ulospääsyä, löytäjäänsä.
Löytöpalkkio on suurempi
kuin kukaan osaa kuvitellakaan.
odottaa vain ulospääsyä, löytäjäänsä.
Löytöpalkkio on suurempi
kuin kukaan osaa kuvitellakaan.
Ihmisyyden kukka
Hänessä on ihmisyyden kukka jo auennut
täyteen loistoonsa
enää ei ole nupulla
sekin oli kaunis
täyteen loistoonsa
enää ei ole nupulla
sekin oli kaunis
Viivojen sopimus
Neliö on sopimus kahlita viivat paperille.
Ellei tätä sopimusta olisi, viivat karkaisivat.
Ellei tätä sopimusta olisi, viivat karkaisivat.
Tuo yöllä soittajia sänkyyni
Tuo yöllä soittajia sänkyyni
merenneidon puvussa
taivaallista harppua soittamaan
merenneidon puvussa
taivaallista harppua soittamaan
Aurinko nousee huomennakin
Luulen että aurinko nousee huomennakin.
En ole tosin aivan varma jos vedän peiton korvilleni.
En ole tosin aivan varma jos vedän peiton korvilleni.
Taivaan ilot
Luulen että taivaalliset ilot ovat kaikkein suurimmat.
Ne löytää täältä maasta
päiväpeiton ja viinilasin välistä.
Ne löytää täältä maasta
päiväpeiton ja viinilasin välistä.
Ihmiskasvot
Ihmiskasvot ovat persoonallisuuden kartta
joka kertoo
kuinka sinun tulee suunnistaa
löytääksesi perille hänen luokseen
joka kertoo
kuinka sinun tulee suunnistaa
löytääksesi perille hänen luokseen
tiistai 22. helmikuuta 2011
Kuusvitosia
Työnantajat eivät halua kuusvitosia
Mä en halua luuvitosia
Kun olin kuuskaks
Luulivat luuskaksi
Pitäisi jatkaa kuuskasiksi
Mennään tuusannuuskaksi
ja liiskaksi
niinkuin hyönteiset osuessaan tuulilasiin
Mä en halua luuvitosia
Kun olin kuuskaks
Luulivat luuskaksi
Pitäisi jatkaa kuuskasiksi
Mennään tuusannuuskaksi
ja liiskaksi
niinkuin hyönteiset osuessaan tuulilasiin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)