Kauneus

Elämäntuska ja kuolemanpelko; kokoelma saksalaisia runoja (vapaa suomennukseni Gustav Mahlerin laulusarjan das Lied von der Erden kolmannesta laulusta "die Schönheit")

Kauneus

Tyttöset poimivat kukkia,
lootuksenkukkia rantatörmältä.
He istuvat pensaikossa keräten
helmoihinsa kukkasia ja
kiusoittelevat toisiaan.
Kultainen aurinko valaisee heidän muotonsa
heijastaen ne joen peiliin;
aurinko heijastaa heidän norjat säärensä
ja heidän kauriinsilmänsä.

Tuulenhenkäys kohottaa häveliäästi
heidän helmojaan, kuljettaen ilmojen halki
heidän tuoksunsa taian.

Nuo ihanat neitoset joenrannalla
rohkeine ratsuineen; kuinka ihania he ovatkaan!
Heidän kauneutensa loisto on kuin auringonsäteet,

houkutellen reippaita nuorukaisia
liittymään tyttöjen ja pajujen seuraan.
Yhden ratsu hirnahtaa iloisesti,
eräröi mutta heittäykse raviin.
Nurmea ja kukkia sen kaviot tallaavat,
kaataen kukat kaviouralleen.

Sen harja raivokkaasti heiluu
ja kuuma henkäys sieraimistaan puhkuu.
Kultainen aurinko valaisee neitojen muodot
heijastaen ne joen peiliin.
Neidoista kaunein kerää
kaipaavia silmäyksiä jälkeensä.
Hänen ylpeytensä on teeskentelyä vain.

Suurten silmiensä vilkahduksessa,
lämpimien vilkaisujensa tuhmuudessa,
hänen sydämensä huutaa hänen peräänsä.