maanantai 19. syyskuuta 2011

Syksyn yksinäinen

Elämäntuska ja kuolemanpelko; kokoelma saksalaisia runoja (vapaa suomennukseni Gustav Mahlerin laulusarjan das Lied von der Erden toisesta laulusta "die Einsame im Herbst". Alkuteksti Tchang-Tsi)

Sininen syysusva järven yllä;
jäätyneinä seisovat korret;
ehkä artisti heitti unihiekkaa
hennoille kukille.

Poissa on kukkien makea tuoksu;
hyinen tuuli niitä taivuttaa,
pian ajelehtivat lakastuneiden lootuskukkien
kultaiset terälehdet virrassa.

Raskas on sydämeni.
Lamppuni pienoinen on sammunut;
Se minut nukkumaan ajaa.
Ihana leposijani, anna minulle rauha!
Tulen syliisi, virkistä minut!

Kauan yksinäisyyttäni itken.
Liian pitkä on syksy sydämessäin.
Paistatko enää koskaan,
rakkauden aurinko,
kuivaatko katkerat kyyneleet?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti