Kauneus

Elämäntuska ja kuolemanpelko; kokoelma saksalaisia runoja (vapaa suomennukseni Gustav Mahlerin laulusarjan das Lied von der Erden kolmannesta laulusta "die Schönheit")

Kauneus

Tyttöset poimivat kukkia,
lootuksenkukkia rantatörmältä.
He istuvat pensaikossa keräten
helmoihinsa kukkasia ja
kiusoittelevat toisiaan.
Kultainen aurinko valaisee heidän muotonsa
heijastaen ne joen peiliin;
aurinko heijastaa heidän norjat säärensä
ja heidän kauriinsilmänsä.

Tuulenhenkäys kohottaa häveliäästi
heidän helmojaan, kuljettaen ilmojen halki
heidän tuoksunsa taian.

Nuo ihanat neitoset joenrannalla
rohkeine ratsuineen; kuinka ihania he ovatkaan!
Heidän kauneutensa loisto on kuin auringonsäteet,

houkutellen reippaita nuorukaisia
liittymään tyttöjen ja pajujen seuraan.
Yhden ratsu hirnahtaa iloisesti,
eräröi mutta heittäykse raviin.
Nurmea ja kukkia sen kaviot tallaavat,
kaataen kukat kaviouralleen.

Sen harja raivokkaasti heiluu
ja kuuma henkäys sieraimistaan puhkuu.
Kultainen aurinko valaisee neitojen muodot
heijastaen ne joen peiliin.
Neidoista kaunein kerää
kaipaavia silmäyksiä jälkeensä.
Hänen ylpeytensä on teeskentelyä vain.

Suurten silmiensä vilkahduksessa,
lämpimien vilkaisujensa tuhmuudessa,
hänen sydämensä huutaa hänen peräänsä.

Syksyn yksinäinen

Elämäntuska ja kuolemanpelko; kokoelma saksalaisia runoja (vapaa suomennukseni Gustav Mahlerin laulusarjan das Lied von der Erden toisesta laulusta "die Einsame im Herbst". Alkuteksti Tchang-Tsi)

Sininen syysusva järven yllä;
jäätyneinä seisovat korret;
ehkä artisti heitti unihiekkaa
hennoille kukille.

Poissa on kukkien makea tuoksu;
hyinen tuuli niitä taivuttaa,
pian ajelehtivat lakastuneiden lootuskukkien
kultaiset terälehdet virrassa.

Raskas on sydämeni.
Lamppuni pienoinen on sammunut;
Se minut nukkumaan ajaa.
Ihana leposijani, anna minulle rauha!
Tulen syliisi, virkistä minut!

Kauan yksinäisyyttäni itken.
Liian pitkä on syksy sydämessäin.
Paistatko enää koskaan,
rakkauden aurinko,
kuivaatko katkerat kyyneleet?

Kevään juopunut

Elämäntuska ja kuolemanpelko; kokoelma saksalaisia runoja (vapaa suomennukseni Gustav Mahlerin laulusarjan das Lied von der Erden ensimmäisestä laulusta "der Trunkene im Frühling")

Kevään juopunut

Jos elämä on unta vain,
miksi pitää raataa ja kärsiä?
Juon kunnes mittani on täysi
koko pitkän, katkeransuloisen päivän!

Kun enää voi juoda
kun ruumis ja henki ovat tyydytetyt
raahustan ovelleni
ja nukun kuin lapsi.

Ja mitä kuulenkaan kun herään?
Puussa laulaa lintunen.
Onko jo kevät, kysyn siltä;
se näyttää uniolennolta.

Lintu visertää: kevät! Kevät
on tullut; se tuli yöllä!
Kuuntelin sitä tarkkaavaisesti;
lintu lauloi ja nauroi!

Täytän jälleen lasini
ja juon Pohjanmaan kautta,
laulan kunnes taivaalle nousee kuu.

Kun enää jaksa laulaa,
vaivun taas uneen.
Mitä minä oikein keväällä tekisin?
Taidan pysyä juoppona!

Aisankannattajan laulu

(vapaa suomennus Richard Dehmelin runosta Verklärte Nacht)

Metsässä, autiossa ja kolkossa, käy kaksi ihmistä;
luovat he katseensa kuuhun joka on heidän seuranaan;
se vaeltaa tammipuiden yli;
ei pilveäkään taivaalla mutta oksat synkeät jakavat sen osiin.
Yössä kiirii naisen ääni, joka sanoo:

Kannan lasta, joka ei ole sinun.
Rinnallasi synnissä kuljen;
pahasti itseni olen liannut;
en enää ma uskonut onneen.
Silti halusin uskoa että elämällä olisi tarkoitus;
se olisi äidin onni ja taakka;
olin kyllin julkea
antautuakseni toisen syleilyyn
joka sai minut värisemään.
Siunasinkin itseäni moisesta julkeudesta.
Elämä sai kuitenkin hyvityksensä;
tapasinhan sinut.

Raskaat ovat naisen askeleet;
hän katsahtaa taivaalle;
kuu on yhäti siellä;
sen valoon hukkuu katsantonsa raskas.

Hän kuulee miehen äänen, joka sanoo:
Älköön lapsi jota kannat
olkoon sinulle taakka
Katso kuinka kirkkaasti linnunrata loistaa!
Se kietoo valoonsa kaiken.
Kellumme hyisessä meressä, sinä ja minä;
Silti ruumiinlämpösi tavoittaa sinut ja minun sinut;
lämpömme kirkastaa lapsen, jota kannat
toiselle miehelle;
se on oleva minun!
Olet tuonut valon elämääni
olet tehnyt minustakin lapsen.

Mies kietoo kätensä naisen lanteille
heidän henkensä ilma suutelee heitä yössä kun he
käyvät kohti kirkastettua yötä;
taivas vain kattona.

Michael Perukangas 31.5.1998

Joulu

On joulu.
Kutsuit vieraita.
Teet suursiivouksen.
Mummon vill ha köttbullar me'
Anders från Labbo vill ha sin cystofix me'
Ehkä olisikin parasta aloittaa suursiivous omasta itsestään?
Tervetuloa!