keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

03-(04.) 07.98 (Virpi-ilta - > Bruckner 2: Jochum

1. Mä aion esittää sulle maailman, jossa on vain yksi vaihtoehto.
2. Ja juuri nyt minulle tuli vastustamaton halu suudella sinua.
3. Ajattelin, että vuonna 2002 passi menee vanhaksi,
voisin muuttaa nimeni (Manki Marko Mikael)
ja mennä naimisiin Virpin kanssa
jos mummo on kuollut.
4. Juuri nyt tunnen hänen sulavan sylissäni
Juuri nyt.
Tiedän, miltä se tuntuisi, vaikken tunnekaan.
5. Illan anti on hyvä: viisi lausetta!
6. Pitäisi tehdä, edes sanoa, eikä vain kirjoittaa.
7. Ei ihmisen pidä herätä. Eikä hävetä.
8. Mitä minä sinulta odotan. Uskallusta. Heittäytyä.
9. Kiipeät puuhun.
Heittäydyt sohvalle.
Et kuitenkaan uskalla heittäytyä.
10. Sinä elät hetkessä.
Minä en elä hetkessä.
Koska minä en elä hetkessä,
luulisin että sinä et elä hetkessä.
Luulisin että sinä pysäytit ajan.
11. Luulen ettet tiedä
mitä päättäväisyys ja kärsivällisyys on.
Ja luulen myös että luulet minun sekoittavan
ne itsepäiseen typeryyteen.
12. Mies on lukossa.
Millaisen avaimen mies tarvitsisi?
13. Tuijottaisin sinua läpi yön.
Minulla on skoliosis.
13b. Sitten kun lopetan tuijottamisen,
lupaan mennä viereiseen sänkyyn.
14. Kuulet kaiken monona.
Se on upeaa koska minulla on paljon vanhoja äänitteitä.
15. Heti kun sanoi “morkkis”
puin villapaidan päälleni.
16. Kirjailija tulee vain eletystä elämästä.
Pettymyksistä, täyttymyksistä.
17. Tuntuu että poskeni ovat palaneet.
Ja että käteni ovat palaneet.
18. Välillä pitää sulkea silmät.
Etten luulisi eläväni todellista elämää.
19. Me heiluttiin
koko ajan siinä rajalla
lähteäkö vai jäädä.
Ja minä lähdin.
20. Voittajana on helppo olla.
Häviämisen kestää vain tosi mies.
21. Törmäsin virtsan hajuun
Kaivokadulla.
Elämä muistutti itsestään.
22. Elämiä, eläimiä.
Me olemme eläimiä
toisillemme.
23. Koska olin
mies, lähdin.
Mutta jos olisin ollut mies,
olisin jäänyt.
24. Mies katsoo jalkapalloa.
Mutta tosi mies jättää katsomatta.

Onnellinen mies

“Onnellinen mies”,
sanoi hän olevansa.
Mutta kuinkahan monta
Pepsodent -tuubia
hänä hymynsä olikaan vaatinut?

Eilisen sääennustus

On lohdullista lukea
eilispäivän lehdestä
että eilen satoi
kun on jo kastunut.

Sanat

Puhutaan sanojen merkityksistä.
Mitä muuta ne ovatkaan kuin hampaiden kalinaa,
ilmaa puhallettuna edestakaisin.

Runo

Runo.

Pieni runo.
On tämä.
Eikä ole.
Tai ehkä onkin.
Sittenkin.
En tiedä.
Tai ehkä se ei ole.
---------------------
Enää tämän katkoviivan alapuolella runoa.

Minä

Minä olen se henkilö
joka Suomen yhteiskunnalla on vuosittain varaa menettää.

Istisvöök

Istisvöök

Istun jalat pöydällä
Kuuntelen kasettia:
“Je voudrais”.
Radiosta tulee Bachia.
Toisessa kädessä kynää hypistelen,
sierainta toinen kaivelee.
Jörn Donner -asennossa.
Kynsinauhojani tärvelen.
Minut on vallannut itsetuhovietti
luen iltasanomaa
ottaa pannuun
Allardt pursuaa silmistä ja korvista
joka päivä ja ilta samanlaiset
ollaan vain, ei eletä
odotan jotain mikä ei tapahdu
istun vain
muuten vain
kun en muuta osaa
“Välkommen, Paris!”
“Bonjour, mademoiselle, un Dom Perignon!”
sen voimalla jaksan taas huomiseen
taas yksi samanlainen viikko
jonka kohokohtana aina samanlainen viikonloppu
Olen liian riippuvainen muista.
No, se on kai vain osa
identifikaatioprosessiani
kuten nuorkokoomus ja
Hofnar Lilliput Lite.
Ostaisinko Levikset vai n:nnen puvun sekä
vihanneskravatin.
Insiders.
Istisvöök?,
Nikolai.

Kissa

Kissa

Kissan kuva seinälläni
Lippe = Liberty
tai oikeastaan Liebfraumilch
oh merde
eihän tässä ole Tolkkua
Cat = sexual frustration and temptations
en ole kiipeilypuu
Gaudeamus Data
Gaudeamus Igitur
The Origin of Species
Ihminenkin on peto,
jonka
kynnet ovat piilossa
olen kissakala
miauuu
hitto kone heitti mut ulos “service hylk not currently available”

Run

Run.
Unrun.
Urn.
Unr.
Rnu.
Nru.
Nur.
Run. (Huh, vihdoin ja viimein, käynnistää ohjelman suorituksen).
Enter.
The End Of This Story.

Rakkaus

Rakkaus alkaa ja loppuu
kuin aurinko nousee ja laskee
värjäten taivaan omalla värillään.
Rakkaus ei puhu järjen kieltä.
Ei se silti ole vailla mieltä.
Rakkauden tuloa ei voi estää:
kun se on tullakseen
se on vain koetettava kestää.

Runo aloitti toisen ylioppilasaineeni, joka oli synteettinen analyysiyritys kahdesta rakkausrunosta. Pidin kokeilevaa ainetta ehkä parhaimpanani, vaikkakin sitten ylioppilastutkintolautakuntaan menikin toinen, enemmän varman päälle pelannut asia-aine.

Tunteeni

Tunteeni ovat syvät kuin valtameri.
Ylevät kuin tähtitaivas.
Monenkirjavat kuin paletti.
Tietävät kuin yliopisto.
Sekavat kuin kaatopaikka.
Varmat kuin terveysside.
Ne puolustavat siis varsin monella tavalla olemassaoloaan.

Älä anna kultahiekan valua sormiesi lomitse

Älä anna kultahiekan valua sormiesi lomitse.
Vaan heitä se ilmaan.
Jos yksikin murunen putoaa kämmenellesi,
se on sinun.
Eikä kukaan tule sitä sinulta ottamaan.

Att studera svenska

Lähdin etsimään itseäni kaukaa.
Kun en läheltä löytänyt
muuta kuin saman kehän
löysinkin toisen etsijän.
Vai löysinkö vain oman unelmani ihmisestä?

Lopulta löysin itseni
katsottuani häntä silmiin,
sitten menetettyäni hänet
ja yksinäisyydessäni katsoessani
itseäni peilistä.

Näky oli toisaalta lohdullinen, toisaalta lohduton.
Lohdullinen koska kykenen rakastamaan
Lohduton koska kykenin rakastumaan
Saaden lopulta aina saman vastauksen.

Kaikki onkin ollut vain yhtä enkelisatua
joka ei ehkä koskaan voisikaan kestää todellisuutta
niinkuin saippuakupla, täydellinen muodoltaan, hajoaa
pudotessaan maahan
ja puro lopulta raukeaa mereen.

Aukaistuani silmät, ovatkin unikuvat hävinneet.

Tuskaa ei voi välttää jäämättä maailman ulkopuolelle
eikä heittäytymällä suureen Elämän Virtaan.
Tuskan voi välttää vain olemalla syntymättä.

Yksin me synnymme, yksin me kuolemme,
yksin me elämme.
Toisen kuitenkin kävellessä rinnallasi.

Sos.pol.asia

Olen Ruotsin kuninkaan tytär.
Nimeni on Liselotte Bernadotte.
Minulla on ongelma - olen siis olemassa.
Vaimoni on kuollut -
vai oliko se mieheni -
äsch - en nyt muista.
Minulla on B-kupit koska olen mies.
Haisen.
Olen sosialisti.
Ruumiini ruokitaan.
Ruumiini puetaan.
Paperini luetaan.
Minua tuetaan
rahallisesti ja muutenkin.
Minunlaisiani ja maajusseja tuetaan tässä maassa eniten -
siis olemme tämän maan suurimmat hylkiöt.
Meitä on paljon, meillä on valtaa
Me olemme valtiolle tärkeämpiä kuin kunnon ihmiset.
Minäkin edistän yksityisyritteliäisyyttä:
olutpanimoja ja viinavapriikeja.
Ruumiini haudataan.
Minua, aikuista ihmistä holhotaan.
Kehdosta hautaan.
Se on mukavaa.
Hyi.

Runo on kirjoitettu syksyllä 1990, liberalismin koittaessa ovella.

Julia Roberts

Vaalea on - kuin kesämekko auringossa.
Naiset eivät anna miehille tilaisuuksia.
Tietääkö hän itsekään olevansa suloinen.
Pikkutyttö jonka lapsuus on jäänyt kesken.
Niin hieno mies - hänen vain pitäisi tajuta se.
Sano edes: joskus kun pystyn
Jonain päivänä vielä yllätät itsesi.
Fall in love - pudota rakkauteen.
Pahinta on pelätä itseään.
Hänellä on tunne, että joku liikkuu sisällä, hänessä.
Varjot ovat lähteitään pitempiä.
Epäilys voi madaltaa mielen.

Sinun silmistäsi sataa kyyneliä.
Sade raikastaa ilman.
Pitäisi olla: on nälkä - syödään.
Ettei antaisi tarkoittaa: juokse perässäni
Opetus: keskity yhteen.
Joskushan se täytyy aloittaa.
Sinun iässäsi side silmillä ei enää riitä.
Valo ei enää riitä sokaisemaan sinua.

Epilogi

su 13.7.1997

Epilogi

Tänään olin ensin
melkein törmätä itseeni.

Älä piirtele viivoja poskiini.
Älä tee ristinmerkkiä otsaani.
Älä näe sanojani
sillä varastat ne.
Älä vie sanojani suusta
ennen kuin sanon ne.

Haluaisin olla kerrankin se osapuoli meistä
joka näkee
kun saksofoni soittaa “Take The A-Train”
Me otamme huomenna jonkun muun junan.

Itse koetan varoa
rakastuneen miehen katsetta.

Tämänkaltaiset jazzpaikat ovat
vääränlaisia paikkoja olla
jottemme
vain rakastu
toisiimme uudelleen.

Haluaisin
olla täällä
vielä hetken mutta
huomenna haluan hänet
eikä se täällä käy päinsä.

This Is Life Style

Runoni on kirjoitettu syystalvesta 1990, juppiajan auringonlaskun ollessa ovella.

He will remain incomplete in his incompleteness.
“Mr Lee, he would like to play some sepak now, please.”
(Värit ovat vaarallisia.)
Keuhkosyövänkin voi saada tyylikkäämmin
(ja vaikka Barclay maistuukin pahalle.)
Toivottavasti en näytä tyhjätaskulta
parhaana drinkkiohjeena:
“Spiik slow”
avec un bacardi
nostamatta ulsterin lievettä.
mutta me emme valita vaan juomme Lansonia.
Lainahöyhenissä, tämä on isin auto, mainitsematta...

Miksi me emme silloin muistuttaneet häntä
hänen olemassaolottomuudestaan.
Tärkeintä on lautasen sisältö
sitä syödään eri lailla riippuen ruoasta.
Toiset ottavat pihvinsä raakana,
jotkut antavat sen kypsyä.
Tänne asti eivät Tikkurilan bussit kierrä
(eikä golfpallo lennä).
Olen heitä varten, vaikken osaakaan
solmia kravattisolmua.
“Kuoletko, minä en.”
Pitäisiköhän näitä kenkiä edes mainita.
Huomaatko, ei syty.
Konventionaalisen näkemyksen mukaan
minun pitäisi olla jo nukkumassa.
Kylmä vuode kutsuu.
Näkemiin, saisinko hieman eristettä,
siis.
Miksi et silloin maininnnut niitä sukujuhliasi.
Yöpuku, yökerho.
Tämä ei lopu tähän.
(Tämä voisi olla opetus
en tiedä onko se.)
Miehetkin nimittäin tanssivat balettia.

Erään tien pää

Oheinen runoni inspiroitui aikanaan Romanian diktaattori Nicolae Ceausescun kaatumisesta. Se on omistettu kansanvallalle.

Ihminen on kekseliäs, kyvykäs, työteliäs,
kaiken kaikkiaan aikaansaapa eläin.
Eräskin parrakas hullu on kyennyt tuhoamaan
kahden miljardin elämän.
Eräs toinen hullu mies vei kansalta pois vallan
itselleen, kansavallaksi.
Olipa kerrankin vielä yksi hullu, joka antoi pystyttää itselleen
komeita patsaita, kuolemattomuutensa takeeksi.
Mahtavia rakennuksia repien samalla vanhat pois,
arkkitehtuurinsa ylistykseksi.
Kansanvallan nimisää.

Yksi hullu mies taas murskasi kansan äänen
demokratian turvaamiseksi kansantasavallassa.
Yksi teki itsestään niin jumalaisen
että miltei faaraotkin olisivat häntä kadehtineet.

Niin, he olivat todellisia kansan ystäviä.
Joskus vain ystävyys osoitetaan varsin oudolla tavalla.

Sellaiset hullut asustavat norsunluutorneissa,
niin ylhäällä että heidän totuutensa aurinko on heidät sokaissut
kuin Ikaroksen.
Kansaa ei näkynyt tornin varjossa.
Oli niin pimeää alhaalla, varjossa, ettemme nähneet lipun aurinkoa.

Sellaiset hullut ansaitsevat kansansa, joka ei heitä kiittele.

He sanovat: “Me olemme tie, totuus ja elämä”.
He ovat umpikuja, vääryys ja kuolema.
“Olette vapaita ajattelemaan niin kuin minä tahdon”.

Sellaista voi tapahtua vain reaalisosialismissa,
ihmisen keksinnöistä hullunkurisimmassa ja sadistisimmassa.

Uudessa maailmassa heille ei enää löydy sijaa.
Niskat ovat nyt väsyneet kumartamaan.
Jokaisella on oma totuus.
Niin, totisesti on pukeuduttu liian kauan tsekkiläisiin nahkatakkeihin.

Ennen kuin

Allaoleva on kommentti maamme talouspolitiikkaan ja taloudelliseen tilanteeseen vuodelta 1991. Yllättävän vähän on noilta ajoilta muuttunut, paitsi nimet - osittain - ja kansainvälinen referenssimme, joka on siirtynyt idästä länteen.

Ennen kuin

Ennen kuin ihmiset alkavat muuttua numeroiksi,
koneet hirviöiksi
meidän on puhuttava rakkauden sanoja
Pyydän että minua vastaan nostettu syyte
teknokratiasta raukeaisi.
Me syömme mammonaa ja juomme öljyä;
Suomen Pankin me otamme jälkiruoaksi
koristettuna Sirkka Hämäläisellä.
Pyydän että minua ei tuomittaisi
sanojeni totuudellisuudesta.
Me tanssimme ripaskaa
pankkineitien korkojen lyödessä tahtia.

Emme me ole muita jäljessä:
muut ovat meitä edellä.
vala toveri hieman öljyä laineille
ja pane markka kellumaan
jossei muuten niin kyllä ne ryssät ne sieltä onkivat
elämä on sarja välttämättömyyksiä
joista taloudelliset ovat niitä pahimpia
jos kätesi palelevat
pane muutama Suomen tilastollinen vuosikirja sytykkeeksi
keinottelulla vähenevät muutkin kuin keinot
joista devalvaatio on pahimpia
miksi me kiistelemme jostain Euroopan yhteisön jäsenyydestä
pitäisi kysyä tekeekö Eurooppa meillä mitään
paitsi näytteenä sosiaalikapitalismista

Ennen kaikkea pyydän sinua
Esko hyvä
ota se Iiro pois
soittamasta sitä rätisevää levyä
jonka meille antoi joululahjaksi peter fryckman
ja jota sixten korkman yritti turhaan särkeä.

No, lamahan on vain laama kirjoitettuna yhdellä aa:lla
ennen kuin työnantaja opetti
että ilman töitäkin voi tulla toimeen.
No, kaikkihan on nyt halvempaa.
Kenelle?
Ulkomaalaisille sijoittajille?

Iiro hyvä:
pane nyt se salkku sinne vasempaan käteen
ja ota lusikka kauniisti siihen oikeaan käteen
on se kumma että ihminen on itse keksinyt järjestelmän
jonka vankina hän itse on.