keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Att studera svenska

Lähdin etsimään itseäni kaukaa.
Kun en läheltä löytänyt
muuta kuin saman kehän
löysinkin toisen etsijän.
Vai löysinkö vain oman unelmani ihmisestä?

Lopulta löysin itseni
katsottuani häntä silmiin,
sitten menetettyäni hänet
ja yksinäisyydessäni katsoessani
itseäni peilistä.

Näky oli toisaalta lohdullinen, toisaalta lohduton.
Lohdullinen koska kykenen rakastamaan
Lohduton koska kykenin rakastumaan
Saaden lopulta aina saman vastauksen.

Kaikki onkin ollut vain yhtä enkelisatua
joka ei ehkä koskaan voisikaan kestää todellisuutta
niinkuin saippuakupla, täydellinen muodoltaan, hajoaa
pudotessaan maahan
ja puro lopulta raukeaa mereen.

Aukaistuani silmät, ovatkin unikuvat hävinneet.

Tuskaa ei voi välttää jäämättä maailman ulkopuolelle
eikä heittäytymällä suureen Elämän Virtaan.
Tuskan voi välttää vain olemalla syntymättä.

Yksin me synnymme, yksin me kuolemme,
yksin me elämme.
Toisen kuitenkin kävellessä rinnallasi.

2 kommenttia:

  1. Hyvä runo Michael,siitä saisi kaksikin toisesta esim näin:

    Näky/toisaalta lohdullinen/toisaalta lohduton/lohdullinen/koska kykenen rakastamaan/lohduton/koska kykenin rakastamaan/aukaistuani silmät/unikuvat hävinneet/yksin synnymme/kuolemme/elämme/toisen kuitenkin/kävellessä rinnallasi

    Henri

    VastaaPoista
  2. Tiedätkös, just Västra Nylands fölkhögskola tämän kirvoitti! :-)

    VastaaPoista