su 13.7.1997
Epilogi
Tänään olin ensin
melkein törmätä itseeni.
Älä piirtele viivoja poskiini.
Älä tee ristinmerkkiä otsaani.
Älä näe sanojani
sillä varastat ne.
Älä vie sanojani suusta
ennen kuin sanon ne.
Haluaisin olla kerrankin se osapuoli meistä
joka näkee
kun saksofoni soittaa “Take The A-Train”
Me otamme huomenna jonkun muun junan.
Itse koetan varoa
rakastuneen miehen katsetta.
Tämänkaltaiset jazzpaikat ovat
vääränlaisia paikkoja olla
jottemme
vain rakastu
toisiimme uudelleen.
Haluaisin
olla täällä
vielä hetken mutta
huomenna haluan hänet
eikä se täällä käy päinsä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti