Oheinen runoni inspiroitui aikanaan Romanian diktaattori Nicolae Ceausescun kaatumisesta. Se on omistettu kansanvallalle.
Ihminen on kekseliäs, kyvykäs, työteliäs,
kaiken kaikkiaan aikaansaapa eläin.
Eräskin parrakas hullu on kyennyt tuhoamaan
kahden miljardin elämän.
Eräs toinen hullu mies vei kansalta pois vallan
itselleen, kansavallaksi.
Olipa kerrankin vielä yksi hullu, joka antoi pystyttää itselleen
komeita patsaita, kuolemattomuutensa takeeksi.
Mahtavia rakennuksia repien samalla vanhat pois,
arkkitehtuurinsa ylistykseksi.
Kansanvallan nimisää.
Yksi hullu mies taas murskasi kansan äänen
demokratian turvaamiseksi kansantasavallassa.
Yksi teki itsestään niin jumalaisen
että miltei faaraotkin olisivat häntä kadehtineet.
Niin, he olivat todellisia kansan ystäviä.
Joskus vain ystävyys osoitetaan varsin oudolla tavalla.
Sellaiset hullut asustavat norsunluutorneissa,
niin ylhäällä että heidän totuutensa aurinko on heidät sokaissut
kuin Ikaroksen.
Kansaa ei näkynyt tornin varjossa.
Oli niin pimeää alhaalla, varjossa, ettemme nähneet lipun aurinkoa.
Sellaiset hullut ansaitsevat kansansa, joka ei heitä kiittele.
He sanovat: “Me olemme tie, totuus ja elämä”.
He ovat umpikuja, vääryys ja kuolema.
“Olette vapaita ajattelemaan niin kuin minä tahdon”.
Sellaista voi tapahtua vain reaalisosialismissa,
ihmisen keksinnöistä hullunkurisimmassa ja sadistisimmassa.
Uudessa maailmassa heille ei enää löydy sijaa.
Niskat ovat nyt väsyneet kumartamaan.
Jokaisella on oma totuus.
Niin, totisesti on pukeuduttu liian kauan tsekkiläisiin nahkatakkeihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti