Rakkaus alkaa ja loppuu
kuin aurinko nousee ja laskee
värjäten taivaan omalla värillään.
Rakkaus ei puhu järjen kieltä.
Ei se silti ole vailla mieltä.
Rakkauden tuloa ei voi estää:
kun se on tullakseen
se on vain koetettava kestää.
Runo aloitti toisen ylioppilasaineeni, joka oli synteettinen analyysiyritys kahdesta rakkausrunosta. Pidin kokeilevaa ainetta ehkä parhaimpanani, vaikkakin sitten ylioppilastutkintolautakuntaan menikin toinen, enemmän varman päälle pelannut asia-aine.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti