This Is Life Style

Runoni on kirjoitettu syystalvesta 1990, juppiajan auringonlaskun ollessa ovella.

He will remain incomplete in his incompleteness.
“Mr Lee, he would like to play some sepak now, please.”
(Värit ovat vaarallisia.)
Keuhkosyövänkin voi saada tyylikkäämmin
(ja vaikka Barclay maistuukin pahalle.)
Toivottavasti en näytä tyhjätaskulta
parhaana drinkkiohjeena:
“Spiik slow”
avec un bacardi
nostamatta ulsterin lievettä.
mutta me emme valita vaan juomme Lansonia.
Lainahöyhenissä, tämä on isin auto, mainitsematta...

Miksi me emme silloin muistuttaneet häntä
hänen olemassaolottomuudestaan.
Tärkeintä on lautasen sisältö
sitä syödään eri lailla riippuen ruoasta.
Toiset ottavat pihvinsä raakana,
jotkut antavat sen kypsyä.
Tänne asti eivät Tikkurilan bussit kierrä
(eikä golfpallo lennä).
Olen heitä varten, vaikken osaakaan
solmia kravattisolmua.
“Kuoletko, minä en.”
Pitäisiköhän näitä kenkiä edes mainita.
Huomaatko, ei syty.
Konventionaalisen näkemyksen mukaan
minun pitäisi olla jo nukkumassa.
Kylmä vuode kutsuu.
Näkemiin, saisinko hieman eristettä,
siis.
Miksi et silloin maininnnut niitä sukujuhliasi.
Yöpuku, yökerho.
Tämä ei lopu tähän.
(Tämä voisi olla opetus
en tiedä onko se.)
Miehetkin nimittäin tanssivat balettia.